Historia

Työtä ja tuloksia

Sydäntutkimussäätiö vuodesta 1970

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat olleet 1950-luvulta lähtien maamme yleisin kuolinsyy ja suurin kansanterveysongelma. Tämä merkitsi haastetta alan tutkijoille ja tutkimustyön rahoittajille. Kaksi sydänjärjestöä, Sydänsäätiö ja Suomen Sydäntautiliitto, perustivat Sydäntutkimussäätiön 2.12.1970. Tämä oli tärkeä edistysaskel suomalaisen tieteellisen tutkimuksen kannalta.

Lahjoitusten verovapaus vaikutti perustamiseen

Toisen perustajan, Sydänsäätiön, tehtävä oli tukea Suomen Sydäntautiliiton toimintaa adressimyyntituloilla, mutta verolainsäädäntö ei suonut verovapautta sen saamille lahjoituksille eikä lahjoittajille. Sen sijaan säätiöt, joiden tarkoituksena oli tieteellisen tutkimustyön tukeminen ja edistäminen, saivat lahjoituksilleen verovapauden. Tästä syystä Sydänsäätiö päätti puheenjohtajansa pääkonsuli Aarne Koskelon johdolla perustaa Sydäntutkimussäätiön alan tutkimustoimintaa edistämään.

Oikeusministeriö myönsi luvan, vahvisti säännöt ja merkitsi säätiörekisteriin 30.12.1970. Sydänsäätiön hallitus valitsi sääntöjen mukaisesti Sydäntutkimussäätiön ensimmäisen hallituksen, joka aloitti toimintansa heti seuraavan vuoden tammikuussa. Ensimmäisen hallituksen puheenjohtajaksi tuli pääkonsuli Aarne Koskelo. Hallituksen muut jäsenet olivat 1. varapuheenjohtaja, vuorineuvos Eero Viima, 2. varapuheenjohtaja, apulaisprofessori Juha Hakkila ja jäseninä professorit Pentti Halonen, Lauri Kalaja, Erkki Kivalo, Esko Nikkilä ja Pekka Tala sekä pankinjohtaja Veikko Makkonen, pääjohtaja Martti Mustonen, varapääjohtaja Olavi Salonen ja toimitusjohtaja J.V. Saraste. Saman vuoden toukokuussa valtiovarainministeriö päätti säätiölle tulevien lahjoitusten vähennysoikeudesta lahjoittajan veronalaisesta tuotosta tulo- ja omaisuusveroasetuksen 16 §:n 3. momentissa mainituin edellytyksin.

Säätiön tarkoitukseksi kirjattiin suomalaisille tyypillisten sydän- ja verisuonisairauksien tieteellisen tutkimuksen tukeminen ja tutkimustulosten tunnetuksi tekeminen. Toiminnan päämääränä on sairauksien ennaltaehkäisy ja vähentäminen Suomessa, hoidon kehittäminen sekä jo sairastuneiden elämän laadun parantaminen.

Apurahat

Sydäntutkimussäätiö sai perustajiltaan peruspääomaksi 20 000 markkaa (3 364 euroa), jota ryhdyttiin kartuttamaan ja vuonna 1974 voitiin myöntää ensimmäiset apurahat, joita oli kuusi, yhteensä 30 000 markkaa (5 000 euroa).

Apurahojen hakemukset käsitellään alkuvuodesta ja apurahat jaetaan Sydänviikolla huhtikuussa. Kaikki hakemukset käsitellään perusteellisesti säätiön tieteellisessä valiokunnassa, jonka muodostavat hallituksen lääketieteellistä asiantuntemusta edustavat jäsenet vuoteen 2012 saakka). Säätiön tieteellisen valiokunnan puheenjohtajina ovat toimineet sen perustamisesta vuoteen 1987 apulaisprofessori Juha Hakkila, jonka jälkeen professori M.H. Frick vuoteen 1997, vuodesta 1998 alkaen professori Markku S. Nieminen vuoteen 2012, professori Heikki Ruskoaho vuosina 2013-16, professori Eero Jokinen vuosina 2017-18 ja professori Katriina Aalto-Setälä vuodesta 2019 alkaen. Säätiön hallitus tekee apurahojen jakopäätöksen tieteellisen valiokunnan esityksen perusteella.

Apurahojen hakijoiden määrä on kasvanut tasaisesti. Alkuvaiheessa yksittäisiä hakijoita oli 10 – 15, lähinnä Helsingistä. Nyt säätiölle osoitetaan vuosittain 150 – 200 apurahahakemusta, yhteensä yli kahdeksan miljoonaa euroa. Tästä summasta noin 75 prosenttia anotaan useampivuotisiin tutkimushankkeisiin, 10 – 15 prosenttia post doc-tutkimuksiin ja saman verran väitöskirjatutkimuksiin.

Vuosien mittaan hakemukset ovat muuttuneet yksittäisten hakijoiden hakemuksista valta-osaltaan useamman tutkijan tutkimusryhmien hankeapuraha-hakemuksiksi. Hakemuksista on kolmannes pääkaupunkiseudulta, kolmannes Oulusta ja Turusta sekä merkittävä määrä myös Kuopiosta ja Tampereelta. Muiden paikkakuntien noin 10 prosentin osuudesta on puolet ulkomaisilta vierailijatutkijoilta.

Apurahan saajienkin lukumäärä on kasvanut tasaisesti. Alkuaikoina myönnetyt apurahat olivat suhteellisen pieniä. Rahoitusta on voitu vuosittain lisätä siten, että säätiön täyttäessä 25 vuotta vuonna 1995 jaettiin yli 0,5 milj. euroa. Säätiön 35-vuotisjuhlavuonna 2005 jaettiin jo 1,4 milj. euroa ja 2008 jaettiin uusia apurahoja yli 2 milj. euroa (3-vuotiset hankkeet mukaan lukien 2008 apurahapäätöksen arvo oli yli 2,5 milj. euroa). Sen jälkeen apurahoja op jaettu voosittain 1,5 - 1,9 miljoonaa euroa. Henkilökohtaisen apurahan suuruus on vaihdellut alkuvuosien 5 000 – 20 000 markasta viime vuosien 5 000 – 30 000 euroon. Nykyisin säätiö tukee myös useita suurehkoja tutkimusprojekteja 2 – 3 vuoden apurahoilla, kutakin 30 000 – 60 000 euroa vuodessa.

Apurahojen jakoperiaatteita

Keskeisenä periaatteena apurahoja jaettaessa ovat tutkimuksen tieteelliset ansiot, maantieteellinen tasapuolisuus sekä tuen pääosan myöntäminen isoille hankkeille, joiden tutkimustulokset palvelevat hoidon kehittymistä. Perusopintoja ei tueta, mutta väitöskirjatutkimusta tuetaan sekä jo väitelleitä varttuneita tutkijoita, joista osa tekee tutkimustyötä ulkomaisissa tutkimusryhmissä. Samalla on opittu asioita ja menetelmiä, joita on voitu sen jälkeen hyödyntää myös Suomessa.

Viime vuosina apurahatutkimusryhmien johtajista ja yksittäisistä saajista on ollut lähes 60 prosenttia professoreita, dosentteja ja tohtoreita. Lisensiaatteja on ollut yli 20 prosenttia, lääketieteen kandidaatteja 5 prosenttia ja muun kuin lääketieteellisen tutkinnon suorittaneita 15 prosenttia. Vuonna 2015 apurahasummasta jaettiin 71 prosenttia monivuotisiin tutkimushankkeisiin joissa toimii usein nuoria tutkijoita, post doc-tutkimuksiin 18 prosenttia ja henkilökohtaisina apurahoina väitöskirjatutkimuksiin 11 prosenttia.

Säätiön tieteellinen asiantuntijavaliokunta on todennut apurahahakemusten tason erittäin korkeaksi niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Säätiön näkökulmasta voidaan arvioida, että kun vain kolmannes vuosittaisesta apurahatarpeesta voidaan jakaa, sydäntutkimuksen eri aloilla on edelleen olemassa suuri, noin kolmen miljoonan euron, tutkimusrahoitusvaje.

Sydäntutkimussäätiö on perustamisestaan alkaen myöntänyt vuoteen 2020 mennessä lähes 2 100 tutkijalle tai tutkijaryhmälle apurahoja ja palkintoja yhteensä nykyrahassa noin 45 miljoonaa euroa.

Palkinnot

Apurahojen lisäksi säätiö jakaa nykyisin parittomina vuosina Sydäntutkimuksen suurpalkinnon (20 000 euroa) varttuneemmalle, kokeneelle ja kansainvälisesti tunnustetulle tutkijalle. Palkinto julkistetaan perinteisesti Maailman Sydänpäivänä syyskuussa.

Parillisina vuosina jaetaan nuoren tutkijan Soisalo -palkinto (12 000 euroa) professori Pauli Soisalon muistorahastosta.

Säätiön 35-vuotisjuhlavuotena aloitettiin tutkimusalan tiedonjulkistamispalkinnon jako liittyen säätiön sääntöön tieteellisen tutkimuksen tulosten tunnetuksi tekemisestä. Palkinto jaetaan tarpeen mukaan aika ajoin joko yhdelle tai useammalle henkilölle tai yhteisölle, jotka toiminnallaan ovat palvelleet tieteenalan tulosten poikkeuksellisen merkittävää tunnetuksi tekemistä ja tiedon julkistamista esimerkiksi esitelmöitsijänä, luennoitsijana, tiedottajana, julkaisijana ja/tai tieteellisen tiedon popularisoijana. Yleisradion TV 2 Akuuttiohjelma sai ensimmäisen Sydäntutkimuksen tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 2005.

Sydäntutkimussäätiön keskeinen rooli hoidon kehittämisessä

Kuolleisuus sydän- ja verisuonisairauksiin ei ole Suomessa enää poikkeuksellisen korkea ja sydänpotilaiden hoito onkin eräs menetystarinoista.

Sydäntutkimussäätiön ensimmäiset apurahat myönnettiin vuonna 1974 sydämen verenkierron tutkimukseen ja sydänpotilaiden kuntoutukseen sekä sydänsairauksien tunnistamiseen pienoiskuvauksin ja aivohalvauksien estämiseen suunnattuja tutkimuksia.

Keuhkojen pienoiskuvauksissa voitiin havaita sydämen laajentumat ja viitteet mahdollisesta läppäviasta. Reumaattisia läppävikoja oli paljon vielä 1970-luvulla. Maakuntamatkoja tekevät kardiologimme löysivät pienoiskuvauksissa sydänvikoja ja ohjasivat sairastuneista suuren joukon hoitoon. Vaikka 1970 luvulla myönnetyt apurahat olivat pieniä, niillä oli kuitenkin huomattava merkitys tutkimus- ja kehitystyön kannalta, koska yliopistojen myöntämä rahoitus oli vähäistä.

Seuraavina vuosina apurahoja myönnettiin rasva- ja sokeritaudin vaikutuksiin sepelvaltimotaudin kehittymisessä. Säätiö tuki sydäninfarktin jälkeisen rytmihäiriöriskin tutkimusta ja sydäninfarktin koon pienentämiseen tähtäävää tutkimustyötä.

Samat tutkimusaiheet olivat ajankohtaisia myös 1980-luvulla. Lisäksi tuettiin tutkimustyötä, jossa selvitettiin erilaisia sydänleikkausmenetelmiä, sydänfilmin merkitystä sydäninfarktin toteamisessa, rasitus-sydänfilmin uusia analyysimenetelmiä, infektion ja tulehdusreaktion merkitystä valtimosairauksissa ja perinnöllistä rasva-aineenvaihduntaan liittyvää tutkimusta sekä kohonneen verenpaineen tutkimusta. Säätiö on myös vuosia tukenut kansallisesti merkittäviä väestö- ja seurantatutkimuksia. Sydämen rytmihäiriö-tutkimukset olivat keskeinen tutkimusaihe sokeritaudin sydänvaikutusten ohella.

Tuen turvin on valmistunut lukuisa määrä väitöskirjoja, eikä niiden merkitys ole ollut vain arvonimen saannissa, vaan samalla on koulutettu harkitsevia sydänlääkäreitä ja kehitetty hoitomenetelmiä.

1990-luvulta lähtien on korostunut perustutkimuksen ja perimän eli geneettisen säätelyn merkitys. Säätiö on tukenut merkittävällä tavalla myös tutkimustyötä, jolla tuetaan tervehdyttävien geenien siirtämistä ja jopa solujen siirtämistä sydämeen ja verisuoniin. Seuraavaksi suurimmat apurahat kohdistuivat sydämen paksuuntumisen ja vajaatoiminnan mekanismien perustutkimukseen, sepelvaltimosairauden geneettisten mekanismien selvittämiseen sekä sokeritaudin sydänvaikutusten ja edelleen rytmihäiriöiden perustutkimukseen.

Sydäntutkimuksen tulevaisuus

Euroopan Kardiologinen Seura on linjannut alan tutkimustyön tulevaisuuden tavoitteiksi kliinisen kardiologisen tutkimustyön liittämisen kiinteästi perustieteisiin, perustieteen tutkijoiden ja perinteisen kardiologisen tutkimuksen yhteistyön lisäämisen ja molekyyli-genetiikan sekä solubiologian uusien läpimurtojen nopean tuomisen kliiniseen ja epidemiologiseen tutkimukseen. Sydäntutkimussäätiön tieteellisen valiokunnan linjaukset noudattavat Euroopan Kardiologisen Seuran suosituksia ja valiokunta huomioi arvioinnissaan nämä peruslinjaukset.

Säätiön hallinto

Professori Pentti I. Halosen, suomalaisten sydänsairauksien hoidon opettajan ja kehittäjän, rooli ja panos Sydäntutkimussäätiön perustamisessa ja ensimmäisen vuosikymmenen toiminnassa oli keskeinen ja merkittävä.

Säätiön puheenjohtajaksi tuli pääkonsuli Aarne Koskelon jälkeen vuodesta 1977 alkaen vuorineuvos Eero Viima, joka oli toiminut perustamisesta alkaen 1. varapuheenjohtajana. Hän luovutti tehtävän vuoden 1983 alusta niin ikään hallituksessa alusta alkaen olleelle pääjohtaja Veikko Makkoselle. Vuorineuvos Pentti Herkama oli puheenjohtajana vuosina 1986 – 1996 ja vuorineuvos Gustav von Hertzen 1997 – 2001, varatuomari Lauri Koivusalo 2002 - 2012 ja vuosina 2012 - 2019 professori Markku S. Nieminen. Vuodesta 2020 lähtien puheenjohtajana toimii professori Eero Jokinen.

Säätiön asiamiehenä aloitti Sydäntautiliiton toiminnanjohtaja Georg Susiaho, jonka jälkeen tehtävässä toimi kenraalimajuri Väinö Salmela vuodesta 1976 alkaen ja pankinjohtaja Eino Airaksinen hänen jälkeensä vuodesta 1986 vuosikymmenen loppuun. Eversti Jouko Eskola oli osa-aikaisena asiamiehenä 1990-luvun alusta vuoden 2003 loppuun ja eversti Tapio Niitynperä vuodet 2004 - 2007. Kauppatieteiden maisteri Riitta Rosberg on toiminut asiamiehenä vuodesta 2007 vuoden 2015 loppuun. Valtiotieteiden kandidaatti Arto Ristola toimii säätiön asiamiehenä vuoden 2016 alusta.

Säätiön talous

Säätiön hallitus sijoitti jo ensimmäisenä varsinaisena toimintavuotenaan 1971 suurimman osan peruspääomastaan pörssinoteerattuihin arvopapereihin. Tästä sijoitusvarallisuus alkoi vähitellen kasvaa niin, että sen käypä arvo on nyt lähes 50 vuotta myöhemmin yli 80 miljoonaa euroa.

Pääkonsuli Aarne Koskelon rooli säätiön perustajapuheenjohtajana oli alkuvaiheessa merkittävä, kun voimat keskitettiin säätiön rahastojen luomiseen. Nykyään Sydäntutkimussäätiö muodostuu eri yhtiöiden tai henkilölahjoittajien perustamista useasta rahastosta. Viime vuosina ovat yksityisten henkilöiden lahjoitukset joko heidän merkkipäivinään tai testamenttilahjoituksinaan lisääntyneet merkittävästi.

Omaisuuden tasainen karttuminen on ollut lahjoittajien lisäksi mahdollista yhtäältä suotuisten taloudellisten olosuhteiden ja toisaalta vapaaehtoisten luottamushenkilöiden: hallituksen ja samalla työ- ja tieteellisen valiokunnan jäsenten sekä osa-aikaisten asiamiesten, viisaiden päätösten ja tarmokkaiden ponnistelujen tulosta. Kaiken toiminnan ohjenuorana on ollut säätiön pyrkimys pieniin hallintokuluihin, joiden osuus onkin vain noin viisi prosenttia vuosittain jaettavasta tutkimusrahoituksesta.

Sydäntutkimussäätiö on voinut toiminnassaan tukeutua myös kahteen perustajaansa. Sydänsäätiö nimittäin maksoi Sydäntutkimussäätiön osa-aikaisen asiamiehen palkkakulut aina vuoden 1983 loppuun. Päivittäisissä toiminnoissaan säätiö on voinut tukeutua Sydänliiton tiloihin ja ammattitaitoiseen henkilökuntaan ensin veloituksetta ja 90-luvulta alkaen kohtuullista korvausta vastaan.

Yhteistyö sydänjärjestöjen kesken on ollut kiinteää, mikä on osaltaan ehkäissyt järjestöjen mahdollisia päällekkäisiä toimintoja. Lisäksi Sydäntutkimussäätiöllä on ollut koko toimintansa ajan läheinen yhteistyö yliopistojen ja niiden keskussairaaloiden sekä alan eri tutkimuslaitosten ja Suomen Kardiologisen seuran kanssa. Sydäntutkimussäätiö on aktiivisesti mukana Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan (vuoden 2020 alusta Säätiöt ja rahastot ry.) työssä suomalaisen säätiötoiminnan kehittämiseksi.

Sydäntutkimussäätiön tulevaisuus

Sepelvaltimosairauden aiheuttama työikäisen väestön kuolleisuus on vähentynyt yli 70 prosenttia Sydäntutkimussäätiön 50-vuotistaipaleen aikana. Hyvään tulokseen on vaikuttanut yhtäältä elintapojen muuttuminen terveellisempään suuntaan ja toisaalta lääketieteen ja hoidon kehittyminen. Edelleen sepelvaltimosairauksiin sairastutaan varhain ja sairaaloissamme sydänkohtauksen vuoksi tutkittavien keski-ikä on noin 65 vuotta eli puolet sairastuneista on työikäisiä. Tutkimustuloksiin perustuva hoito alentaa vakavia tapahtumia ja parantaa ennustetta.

Sydäntutkimussäätiö on kasvanut kuluneiden vuosien aikana merkittävimmäksi sydäntutkimusta tukevaksi säätiöksi Suomessa. Säätiön toiminta tuo tuloksia.

Säätiöllä on kuitenkin vielä tehtävää, sillä sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen suomalaisten yleisin kuolinsyy!

Tapio Niitynperä

Sydäntutkimussäätiön asiamies 2004 - 2007

Päivitetty 22.12.2020 Arto Ristola