Historia
Työtä ja tuloksia
Sydäntutkimussäätiön 37 vuotta (1970 – 2007)
Tapio Niitynperä
Suomen kansa oppi 1960-luvulla, että sydän- ja verisuonisairaudet ovat maamme yleisin kuolinsyy ja suurin kansanterveysongelma. Tämä merkitsi kasvavaa haastetta alan tutkijoille sekä sydän- ja verisuonisairauksiin kohdistuvan tutkimustyön rahoittajille. Kaksi sydänjärjestöä - Sydänsäätiö ja Suomen Sydäntautiliitto – perustivat Sydäntutkimussäätiön 2. joulukuuta vuonna 1970. Perustamispäätös oli tärkeä edistysaskel suomalaisen tieteellisen tutkimuksen kannalta.
Lahjoitusten verovapaus vaikutti perustamiseen
Toisen perustajan, eli Sydänsäätiön, tehtävä oli tukea Suomen Sydäntautiliiton toimintaa adressimyyntituloilla. Sydänsäätiön toiminnan luonteesta johtuen verolainsäädäntö ei suonut verovapautta sen saamille lahjoituksille eikä lahjoittajille. Sen sijaan säätiöt, joiden tarkoituksena oli tieteellisen tutkimustyön tukeminen ja edistäminen, saivat lahjoituksilleen verovapauden. Tästä syystä Sydänsäätiö päätti puheenjohtajansa pääkonsuli Aarne Koskelon johdolla perustaa Sydäntutkimussäätiö-nimisen säätiön alan tutkimustoimintaa edistämään. Suomen Sydäntautiliitto lähti hankkeeseen mukaan toisena päätukijana.
Oikeusministeriö antoi luvan Sydäntutkimussäätiön perustamiseen, vahvisti säännöt sekä merkitsi sen säätiörekisteriin 30.12.1970. Sydänsäätiön hallitus valitsi sääntöjen mukaisesti Sydäntutkimus-säätiön ensimmäisen hallituksen, joka aloitti toimintansa heti seuraavan vuoden tammikuussa. Ensimmäisen hallituksen puheenjohtajaksi tuli pääkonsuli Aarne Koskelo. Hallituksen muut jäsenet olivat 1. varapuheenjohtaja, vuorineuvos Eero Viima, 2. varapuheenjohtaja, apulaisprofessori Juha Hakkila ja jäseninä professorit: Pentti I. Halonen, Lauri Kalaja, Erkki Kivalo, Esko Nikkilä ja Pekka Tala sekä pankinjohtaja Veikko Makkonen, pääjohtaja Martti Mustonen, varapääjohtaja Olavi Salonen ja toimitusjohtaja J.V. Saraste. Vielä saman vuoden toukokuussa valtiovarainministeriö päätti säätiölle tulevien lahjoitusten vähennysoikeudesta lahjoittajan veronalaisesta tuotosta tulo- ja omaisuusveroasetuksen 16 §:n 3. momentissa mainituin edellytyksin.
Sydäntutkimussäätiön päämäärä
Säätiön tarkoituksena on tukea suomalaisille tyypillisten sydän- ja verisuonisairauksien tieteellistä tutkimusta ja tutkimustulosten tunnetuksi tekemistä. Toiminnan päämääränä on sairauksien ennaltaehkäisy ja vähentäminen Suomessa, hoidon kehittäminen sekä jo sairastuneiden elämän laadun parantaminen. Tarkoitustaan säätiö toteuttaa jakamalla hakemusten perusteella apurahoja ja esitysten perusteella palkintoja yksittäisille tutkijoille ja tutkijaryhmille.
Säätiön myöntämät apurahat jakautuvat yksi- tai useampivuotisiin tutkimushankkeisiin, väitelleen nuoremman tutkijan väitöskirjan jälkeiseen tutkimustyöhön (post-doc tutkimukset) sekä väitöskirjaan tähtääviin tutkimuksiin. Hankkeiden ja post doc -tutkimusten tutkimusapurahat suuntautuvat tutkimuskuukausien rahoittamiseen ja apuhenkilöstön palkkaukseen. Väitöskirja-apurahat ovat pääsääntöisesti henkilökohtaisia apurahoja, jotka antavat mahdollisuuden päätoimesta virkavapaana tehtävään kokopäiväiseen tutkimustyöhön. Sydäntutkimussäätiö rahoittaa vain perustelluissa poikkeustapauksissa tutkimuslaitehankintoja, eikä jaa lainkaan matka-apurahoja.
Apurahat
Sydäntutkimussäätiö sai perustajiltaan peruspääomaksi 20 000 markkaa (3 364 euroa), jota ryhdyttiin kartuttamaan määrätietoisesti sääntöjen mukaisten tarkoitusperien toteuttamiseksi. Vuonna 1974 voitiin aloittaa vuosittaiset apurahojen jaot myöntämällä ensimmäiset kuusi apurahaa, yhteensä 30 000 markkaa (5 000 euroa).
Apurahojen hakijoiden määrä on kasvanut tasaisesti koko säätiön olemassaolon ajan. Alkuvaiheessa yksittäisiä hakijoita oli 10 – 15 lähinnä Helsingistä. Nyt säätiölle osoitetaan vuosittain 110 - 150 apurahahakemusta. Anottu euromäärä on yli seitsemän miljoonaa euroa. Tästä summasta noin 75 prosenttia anotaan useampivuotisiin tutkimushankkeisiin, 10 - 15 prosenttia post doc-tutkimuksiin ja saman verran väitöskirjatutkimuksiin.
Vuosien mittaan hakemukset ovat muuttuneet yksittäisten hakijoiden hakemuksista valta-osaltaan useamman tutkijan tutkimusryhmien hankeapuraha-hakemuksiksi, joihin sisältyvä tutkijoiden kokonaismäärä on edelleenkin kasvussa. Hakemuksista on nyt kolmannes pääkaupunkiseudulta, saman verran Oulusta ja Turusta yhteensä sekä merkittävä määrä myös Kuopiosta. Muiden paikkakuntien noin 10 prosentin osuudesta on puolet ulkomailta tulevia hakemuksia. (Taulukko 1)
| Paikkakunta | 2007 | 2006 | 2005 | 2004 | 2003 | 2002 | 2001 | 2000 | 1998 |
| Helsinki | 55 | 35 | 50 | 47 | 33 | 40 | 44 | 51 | 49 |
| Oulu | 20 | 22 | 17 | 23 | 18 | 20 | 12 | 18 | 15 |
| Turku | 17 | 25 | 17 | 23 | 15 | 17 | 25 | 30 | 24 |
| Kuopio | 26 | 13 | 11 | 6 | 5 | 13 | 12 | 16 | 17 |
| Tampere | 7 | 7 | 4 | 3 | 8 | 7 | 13 | 10 | 10 |
| Jyväskylä | 1 | - | - | - | - | - | - | - | - |
| Joensuu | - | - | - | 1 | - | - | 2 | - | - |
| Hämeenlinna | - | - | - | 1 | - | - | - | - | - |
| Savonlinna/muu | - | - | 4 | - | 1 | - | - | - | - |
| Ilomantsi | - | - | - | - | - | 1 | - | - | 1 |
| Pieksämäki | - | - | - | - | - | - | - | - | 1 |
| Vaasa | - | - | - | - | - | - | 1 | 1 | 1 |
| USA | 6 | 1 | 4 | 2 | 4 | 5 | 5 | 12 | 4 |
| Kanada | - | - | 1 | 2 | 1 | 1 | 4 | 3 | 4 |
| Uusi-Seelanti | - | - | - | 1 | 1 | - | - | - | - |
| Japani | - | 1 | - | - | - | - | - | - | - |
| Australia | - | - | 1 | - | - | 1 | 1 | - | - |
| Englanti | - | 1 | 1 | 2 | - | 1 | 1 | 1 | - |
| Ruotsi | - | - | - | - | - | 1 | - | - | - |
| Saksa | 1 | - | - | - | - | - | - | - | 1 |
| Yht./kpl | 133 | 105 | 110 | 111 | 86 | 109 | 121 | 143 | 127 |
| Yhteismäärä milj. euroa | 7,1 | 4,6 | 4,1 | 3,3 | 2,6 | 3,0 | 3,4 | 3,8 | 2,3 |
Sydäntutkimussäätiö myöntää apurahoja hakemusten perusteella kerran vuodessa. Hakemukset käsitellään alkuvuodesta ja apurahat jaetaan Sydänviikolla huhtikuussa. Kaikki hakemukset käsitellään perusteellisesti säätiön tieteellisessä valiokunnassa, jonka muodostavat hallituksen lääketieteellistä asiantuntemusta edustavat jäsenet. Säätiön tieteellisen valiokunnan puheenjohtajina ovat toimineet sen perustamisesta vuoteen 1987 apulaisprofessori Juha Hakkila, jonka jälkeen professori M.H. Frick vuoteen 1997 ja vuodesta 1998 alkaen professori Markku S. Nieminen. Säätiön hallitus tekee apurahojen jakopäätöksen tieteellisen valiokunnan esityksen perusteella.
Apurahan saajien lukumäärä on myös ollut tasaisessa kasvussa. Alkuaikoina myönnetyt apurahat olivat suhteellisen pieniä. Rahoitusta on voitu vuosittain lisätä siten, että säätiön täyttäessä 25 vuotta vuonna 1995 jaettiin yli 0,5 milj. euroa. Säätiön 35-vuotisjuhlavuonna 2005 jaettiin jo 1,4 milj. euroa ja vuonna 2008 jaetaan uusia apurahoja yli 2 milj. euroa (3-vuotiset hankkeet ml. v. 2008 apurahapäätöksen arvo on yli 2,5 milj. euroa). (Taulukko 2).
Viime vuosina säätiö on myöntänyt apurahoja jo yli puolelle hakemuksista, joskaan ei aina haettuja summia täysimääräisinä. Henkilökohtaisen apurahan suuruus on vaihdellut alkuvuosien 5 000 – 20 000 markasta viime vuosien 5 000 – 30 000 euroon. Nykyisin säätiö tukee myös useita suurehkoja tutkimusprojekteja 2 - 3 vuoden apurahoilla, kutakin 30 000 – 60 000 euroa/vuosi.
Keskeisenä periaatteena apurahoja jaettaessa on ollut pitää arviointiperusteena tutkimuksen tieteellisiä ansioita. Toisaalta on huolehdittu siitä, että tukea on jaettu maantieteellisesti tasapuolisesti. Kolmantena periaatteena on, että tuen pääosa myönnetään isoille hankkeille, joiden tutkimustulokset palvelevat parhaiten hoidon kehittymistä. Perusopintoja ei tueta. Sen sijaan tuetaan väitöskirjatutkimusta ja annetaan apurahoja jo väitelleille varttuneille tutkijoille, joista osa tekee tutkimustyötä ulkomaisissa tutkimusryhmissä. Samalla on opittu asioita ja menetelmiä, joita on voitu sen jälkeen hyödyntää myös Suomessa.
Viime vuosina apurahatutkimusryhmien johtajista ja yksittäisistä saajista on ollut lähes 60 prosenttia professoreita, dosentteja ja tohtoreita. Lisensiaatteja on ollut yli 20 prosenttia, lääketieteen kandidaatteja 5 prosenttia ja muun kuin lääketieteellisen tutkinnon suorittaneita 15 prosenttia. Vuonna 2007 apurahasummasta jaettiin monivuotisiin tutkimushankkeisiin 79 prosenttia, post doc-tutkimuksiin 12 prosenttia ja väitöskirjatutkimuksiin 9 prosenttia, mitkä jakosummat korreloivat erittäin hyvin mainitun tutkimusryhmittelyn mukaisia apurahojen hakumääriä. (Taulukko 3)
Uusien apurahojen jako tutkimusryhmittäin v. 2007
Säätiön tieteellinen valiokunta on todennut apurahahakemusten tason erittäin korkeaksi niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin vertailussa. Säätiön näkökulmasta voidaan arvioida, että kun vain kolmannes vuosittaisesta apurahatarpeesta voidaan jakaa, sydäntutkimuksen eri aloilla on edelleen olemassa suuri, noin kolmen miljoonan euron, tutkimusrahoitusvaje.
Sydäntutkimussäätiö on perustamisestaan alkaen myöntänyt yli 1 000 tutkijaryhmälle tai tutkijalle apurahoja ja palkintoja yhteensä noin 14 milj. euroa.
Palkinnot
Apurahojen jaon lisäksi säätiö jakaa nykyisin parittomina vuosina Sydäntutkimuksen suurpalkinnon (20 000 euroa) varttuneemmalle, kokeneelle ja kansainvälisesti tunnustetulle tutkijalle. Palkinto julkistetaan perinteisesti Maailman Sydänpäivänä syyskuussa.
Parillisina vuosina jaetaan nuoren tutkijan Soisalo - palkinto (12 000 euroa) professori Pauli Soisalon muistorahastosta. Jako tapahtuu 30. tammikuuta Kivelän sairaalassa, missä professori Soisalo teki elämäntyönsä.
Säätiön 35- vuotisjuhlavuotena aloitettiin tutkimusalan tiedonjulkistamispalkinnon jako liittyen säätiön sääntöjen kohtaan tieteellisen tutkimuksen tulosten tunnetuksi tekeminen. Palkinto jaetaan tarpeen mukaan aika ajoin joko yhdelle tai useammalle henkilölle tai yhteisölle, jotka toiminnallaan ovat palvelleet tieteenalan tulosten poikkeuksellisen merkittävää tunnetuksi tekemistä ja tiedon julkistamista esimerkiksi esitelmöitsijänä, luennoitsijana, tiedottajana, julkaisijana ja/tai tieteellisen tiedon popularisoijana. Yleisradion TV 2 Akuuttiohjelma sai ensimmäisen Sydäntutkimuksen tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 2005.
Sydäntutkimussäätiön keskeinen rooli hoidon kehittämisessä
Suomalaiset tekivät tutkimustyötä 1960 – luvulla ja osallistuivat laajoihin kansainvälisiin tutkimuksiin, joissa selvitettiin sydänsairauksien ja niiden riskitekijöiden merkitystä. Hyvin tiedostettu ongelma oli työikäisen väestön huomattava kuolleisuus sydän- ja verisuonisairauksiin. Suomalaisten miesten kuolleisuus sepelvaltimosairauteen oli poikkeuksellisen korkea.
Kuolleisuus ei ole enää poikkeuksellisen korkea, mutta työikäisiä menehtyy sydänsairauksiin edelleenkin niin, että ennenaikainen sydänsairaus on kuolinsyynä viisinkertainen verrattuna liikenneonnettomuuksissa menehtyneisiin. Silti sydänpotilaiden hoito on eräs menetystarinoista, ja useat sairastuneet saadun hoidon jälkeen ovat paremmassa kunnossa, kuin ennen osuvaa hoitoa. Esimerkkinä edistysaskelista mainittakoon vain sepelvaltimopallolaajennukset tai yleisemminkin koko sepelvaltimotaudin hoito.
Sydäntutkimussäätiön ensimmäiset apurahat myönnettiin vuonna 1974 sydämen verenkierron tutkimukseen, sydänpotilaiden kuntoutukseen ja nk. pienoiskuvausten käyttämiseksi sydänsairauksien tunnistamisessa. Lisäksi tuettiin aivohalvauksien estämiseen suunnattuja tutkimuksia.
Keuhkojen pienoiskuvauksissa voitiin havaita sydämen laajentumat ja viitteet mahdollisesta läppäviasta. Reumaattisia läppävikoja oli paljon vielä -70 luvulla. Maakuntamatkoja tekevät kardiologimme löysivät pienoiskuvauksissa sydänvikoja ja ohjasivat sairastuneista suuren joukon hoitoon. Vaikka 1970 luvulla myönnetyt apurahat olivat pieniä, niillä oli kuitenkin huomattava merkitys tutkimus- ja kehitystyön kannalta, koska yliopistojen myöntämä rahoitus oli vähäistä.
Seuraavina vuosina apurahoja myönnettiin rasva- ja sokeritaudin vaikutuksiin sepelvaltimotaudin kehittymisessä. Säätiö tuki sydäninfarktin jälkeisen rytmihäiriöriskin tutkimusta ja sydäninfarktin koon pienentämiseen tähtäävää tutkimustyötä.
Samat tutkimusaiheet olivat ajankohtaisia myös 1980 luvulla. Lisäksi tuettiin tutkimustyötä, jossa selvitettiin erilaisia sydänleikkausmenetelmiä, sydänfilmin merkitystä sydäninfarktin toteamisessa, rasitus-sydänfilmin uusia analyysimenetelmiä, infektion ja tulehdusreaktion merkitystä valtimosairauksissa ja perinnöllistä rasva-aineenvaihduntaan liittyvää tutkimusta sekä kohonneen verenpaineen tutkimusta. Säätiö on myös vuosia tukenut kansallisesti merkittäviä väestö- ja seurantatutkimuksia. Sydämen rytmihäiriö-tutkimukset olivat keskeinen tutkimusaihe sokeritaudin sydänvaikutusten ohella.
Samat tutkimusaiheet ovat olleet esillä vuosia ja tuen turvin on valmistunut lukuisa määrä väitöskirjoja. Niiden merkitys ei ole ollut vain arvonimen saannissa, vaan samalla on koulutettu harkitsevia sydänlääkäreitä ja kehitetty hoitomenetelmiä.
Perustutkimuksen merkitys kasvoi 1990 luvulla. Tällä tarkoitetaan kokeellista tutkimusta, jossa kudoksia altistetaan hoitotoimenpiteille ja selvitetään erilaisia solujen biokemiallisia ilmiöitä. Toinen -90 luvun aihepiiri, joka entistä merkittävämmällä tavalla on tullut mukaan sydäntutkimuksiin, on perimän eli geneettisen säätelyn merkitys ja erilaisten perinnöllisten mekanismien tunnistaminen sydänsairauksien taustalta.
Viime vuosina säätiö on merkittävällä tavalla tukenut myös tutkimustyötä, jolla tuetaan tervehdyttävien geenien siirtämistä ja jopa solujen siirtämistä sydämeen ja verisuoniin. Vuoden 2005 apurahojen jaossa suurin rahoitus myönnettiinkin nimenomaan geeninsiirtohoitojen tutkimukseen. Seuraavaksi suurimmat apurahat kohdistuivat sydämen paksuuntumisen ja vajaatoiminnan mekanismien perustutkimukseen, sepelvaltimosairauden geneettisten mekanismien selvittämiseen sekä sokeritaudin sydänvaikutusten ja edelleen rytmihäiriöiden perustutkimukseen.
Vaikkakin menetelmät ovat muuttuneet ja hoidon tulokset parantuneet, niin samat keskeiset aiheryhmät ovat edelleen tärkeitä sydänsairauksien hoidon ja ennusteen parantamiseksi. Lausahdus ”ilman tutkimusta ei ole hyvää hoitoa” pätee erityisesti sydänsairauksien hoidon koulutuksen ja kehittämisen suhteen.
Sydäntutkimuksen tulevaisuus
Euroopan Kardiologinen Seura on selkeästi linjannut alan tutkimustyön tulevaisuuden tavoitteiksi kliinisen kardiologisen tutkimustyön liittämisen kiinteästi perustieteisiin, perustieteen tutkijoiden ja perinteisen kardiologisen tutkimuksen yhteistyön lisäämisen ja molekyyli-genetiikan sekä solubiologian uusien läpimurtojen nopean tuomisen kliiniseen ja epidemiologiseen tutkimukseen. Sydäntutkimussäätiön tieteellisen valiokunnan linjaukset noudattavat Euroopan Kardiologisen Seuran suosituksia ja valiokunta huomioi arvioinnissaan nämä peruslinjaukset.
Säätiön hallinto
Sydäntutkimussäätiön hallituksessa on 24 (8...24) jäsentä. He edustavat alan tutkimuslaitoksia, yliopistoja, hallintoa ja kansallisia suuryrityksiä, joiden toiminta tukee säätiön päämääriä. Hallituksen valitsemina valmistelueliminä toimivat työvaliokunta ja tieteellinen valiokunta.
Työvaliokuntaan kuuluu puheenjohtajisto täydennettynä asiamiehellä ja yhdellä hallituksen jäsenellä. Työvaliokunta vastaa toiminnallisista päätöksistä hallituksen kokousten välillä ja hoitaa mm. sijoitusvarallisuutta sekä varainhankintaa. Tieteellinen valiokunta vastaa niistä periaatteista ja suosituksista, joilla apurahoja myönnetään. Päätökset tekee Sydäntutkimussäätiön hallitus.
Professori Pentti I. Halosen, suomalaisten sydänsairauksien hoidon opettajan ja kehittäjän, rooli ja panos Sydäntutkimussäätiön perustamisessa ja ensimmäisen vuosikymmenen toiminnassa oli keskeinen ja merkittävä.
Säätiön puheenjohtajaksi tuli pääkonsuli Aarne Koskelon jälkeen vuodesta 1977 alkaen vuorineuvos Eero Viima, joka oli toiminut perustamisesta alkaen 1. varapuheenjohtajana. Hän luovutti tehtävän vuoden 1983 alusta niin ikään hallituksessa alusta alkaen olleelle pääjohtaja Veikko Makkoselle. Vuorineuvos Pentti Herkama oli puheenjohtajana vuosina 1986 – 1996 ja vuorineuvos Gustav von Hertzen 1997 – 2001. Nykyisen puheenjohtajan, varatuomari Lauri Koivusalon, kausi alkoi vuonna 2002.
Säätiön asiamiehenä aloitti Sydäntautiliiton toiminnanjohtaja Georg Susiaho, jonka jälkeen tehtävässä toimi kenraalimajuri Väinö Salmela vuodesta 1976 alkaen ja pankinjohtaja Eino Airaksinen hänen jälkeensä vuodesta 1986 vuosikymmenen loppuun. Eversti Jouko Eskola oli osa-aikaisena asiamiehenä 1990-luvun alusta vuoden 2003 loppuun. Vuodesta 2004 alkaen tehtävää on hoitanut eversti Tapio Niitynperä.
Säätiön talous
Alusta alkaen oli selvää, että säätiön piti kartuttaa peruspääomaansa määrätietoisesti, jotta se voisi toimia tehokkaasti sääntöjensä mukaisten tarkoitusperien toteuttamiseksi. Niinpä säätiön hallitus sijoitti jo ensimmäisenä varsinaisena toimintavuotenaan 1971 suurimman osan peruspääomastaan pörssinoteerattuihin arvopapereihin. Tästä sijoitusvarallisuus alkoi vähitellen kasvaa niin, että sen käypä arvo on nyt 37 vuotta myöhemmin viisitoistatuhattakertainen eli yli 50 miljoonaa euroa.
Pääkonsuli Aarne Koskelon rooli säätiön perustajapuheenjohtajana oli alkuvaiheessa merkittävä, kun voimat keskitettiin säätiön rahastojen luomiseen. Nykyään Sydäntutkimussäätiö muodostuu jo 23 rahastosta (taulukko 5), jotka ovat eri yhtiöiden tai henkilölahjoittajien perustamia.
Sydäntutkimussäätiö saakin kiittää pääomansa kasvusta monia runsaskätisiä lahjoittajia, niin yksityisiä kuin yhteisöjä, konserneja ja liikelaitoksia sekä pankkeja ja vakuutusyhtiöitä. Aivan viime vuosina ovat merkittävästi lisääntyneet yksityisten henkilöiden lahjoitukset joko heidän merkkipäivinään tai sitten testamenttilahjoituksina.
Omaisuuden tasainen karttuminen on ollut lahjoittajien lisäksi mahdollista yhtäältä suotuisten taloudellisten olosuhteiden ja toisaalta vapaaehtoisten luottamushenkilöiden: hallituksen ja samalla työ- ja tieteellisen valiokunnan jäsenten sekä osa-aikaisten asiamiesten, viisaiden päätösten ja tarmokkaiden ponnistelujen tulosta. Kaiken toiminnan ohjenuorana on ollut säätiön pyrkimys pieniin hallintokuluihin, joiden osuus onkin vain noin viisi prosenttia vuosittain jaettavasta tutkimusrahoituksesta.
Sydäntutkimussäätiö on voinut toiminnassaan tukeutua myös kahteen perustajaansa. Sydänsäätiö nimittäin maksoi Sydäntutkimussäätiön osa-aikaisen asiamiehen palkkakulut aina vuoden 1983 loppuun. Päivittäisissä toiminnoissaan säätiö on voinut tukeutua Sydänliiton tiloihin ja ammattitaitoiseen henkilökuntaan ensin veloituksetta ja 90-luvulta alkaen kohtuullista korvausta vastaan aina vuoteen 2003 asti.
Yhteistyö sydänjärjestöjen kesken on ollut kiinteää, mikä on osaltaan ehkäissyt järjestöjen mahdollisia päällekkäisiä toimintoja. Lisäksi Sydäntutkimussäätiöllä on ollut koko toimintansa ajan läheinen yhteistyö yliopistojen ja niiden keskussairaaloiden sekä alan eri tutkimuslaitosten ja Suomen Kardiologisen seuran kanssa. Sydäntutkimussäätiö on aktiivisesti mukana vuonna 2003 toimintansa aloittaneen Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan työssä suomalaisen säätiötoiminnan kehittämiseksi.
Sydäntutkimussäätiön tulevaisuus
Sepelvaltimosairauden aiheuttama työikäisen väestön kuolleisuus on vähentynyt yli 70 prosenttia Sydäntutkimussäätiön 35-vuotistaipaleen aikana. Hyvään tulokseen on vaikuttanut yhtäältä elintapojen muuttuminen terveellisempään suuntaan ja toisaalta lääketieteen ja hoidon kehittyminen. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat kuitenkin edelleen suomalaisten yleisin kuolinsyy!
Sydäntutkimussäätiö on kasvanut kuluneiden 37-vuoden aikana merkittävimmäksi sydäntutkimusta tukevaksi säätiöksi Suomessa. Säätiön päämäärä - pitkäjänteisen tutkimustyön ja laadukkaan alan koulutuksen sekä saavutettujen tutkimustulosten tunnetuksi tekeminen - auttavat parantamaan suomalaisten sepelvaltimosairaiden hoitomahdollisuuksia, elämän laatua ja mahdollisuutta palata työelämään. Säätiön toiminta tuo tuloksia.
