Sydämen vajaatoiminta

Sydämen vajaatoiminta on tila, jossa sydän ei kammion toimintahäiriön vuoksi kykene pumppaamaan riittävästi verta elimistön tarpeisiin.

Sydänlihasvaurion yleisin syy on sydäninfarkti. Se voi aiheuttaa äkillisen vaikean vajaatoiminnan, kun osa sydänlihaksesta menee kuolioon ja korvautuu joustamattomalla sidekudoksella. Vaurioitunut alue ei kykene enää supistumaan.  Infarktin taustalla on lähes aina suonia ahtauttava pitkäaikainen sepelvaltimotauti. Suomessa sairastuu vuosittain sydäninfarktiin noin 25 000 henkilöä.

Kohonneessa verenpaineessa puolestaan sydänlihas vuosien kuluessa ensin paksunee ja myöhemmin jäykistyy, jolloin sen pumppauskyky pienenee. Muita tavallisia sydänlihasvaurion ja sydämen vajaatoiminnan syitä ovat eteisvärinä ja sydänlihaksen tulehdus. Vajaatoiminta ei siis ole itsenäinen sairaus, vaan se johtuu yhdestä tai useasta eri sydänsairaudesta.

Sydämen vajaatoimintaa hoidetaan lääkkein ja elintapamuutoksin. Sydämen vajaatoiminnan hoidossa pyritään aina vaikuttamaan sen perussyyhyn. Koska sydämen kroonisen vajaatoiminnan yleisimpiä syitä ovat sepelvaltimotauti ja kohonnut verenpaine, veren rasva-arvojen ja verenpaineen alentaminen elämäntapamuutoksilla ovat avainasemassa ehkäistäessä sydämen vajaatoimintaa. Elintapamuutoksista tärkeimpiä ovat suolan käytön kohtuullistaminen, tupakoinnin ja liikapainon vähentäminen sekä liikunnan lisääminen. Sydämen vajaatoiminnan hoito käsittää myös laitehoitoja ja kajoavia toimenpiteitä, joita ovat pallolaajennus ja keinoläppä.

Lääkehoidon tavoitteena on puolestaan oireiden lievittäminen, fyysisen suorituskyvyn parantaminen, elämänlaadun kohentaminen ja ennusteen parantaminen. Tärkeimpiä sydämen kroonisen vajaatoiminnan hoitoon säännöllisesti käytettäviä ja suun kautta vaikuttavia lääkkeitä ovat diureetit (nesteenpoistolääkkeet), ACE:n estäjät, angiotensiinireseptorien salpaajat, beetasalpaajat ja aldosteronireseptorien salpaajat. Perinteiset digitalisglykosidejä käytetään enää vähän. Äkillisen sydämen pumppaustoiminnan häiriön hoidossa käytetään suonensisäisesti annosteltavia supistusvoimaa lisääviä lääkkeitä, kuten Suomessa kehitettyä levosimendaania.

Yleisyys. Vajaatoiminnan yleisyys kasvaa voimakkaasti iän myötä: sitä sairastaa 1-2 prosenttia väestöstä, mutta yli 65 täyttäneistä viisi sadasta ja yli 75-vuotiaista lähes joka kymmenes. Sydämen vajaatoiminnan äkillinen paheneminen on tavallinen sairaalahoidon aihe, ja vajaatoiminnasta aiheutuvat sairaalahoidon kustannukset ovat korkeat.

Kuolleisuus. Parhaasta mahdollisesta nykyhoidosta huolimatta noin puolet sydämen vajaatoimintaan sairastuneista kuolee neljän vuoden kuluessa vajaatoimintaoireiden ilmaantumisesta, joten uusia hoitomuotoja tarvitaan.